7.2.13

Kambodzan tähteet ja paluu Thaimaahan

Reilu viikko Siem Reapissa oli meille juuri sopiva. Tässä vielä viimeiset tunnelmat Kambodzasta ja kertomus karmeasta matkapäivästä.

Vapaapäivien viettämiseen löydettiin tosi mukava ravintola nimeltä Kanell. Ravintolalla oli oma uima-allas ja puutarha-alue jossa sai hengailla maksutta (kunhan käytti 5$/hlö jossain vaiheessa ravintolaan). Muita asiakkaita ei täällä kauheasti nähty ja saatiin olla hyvin omassa rauhassa ja näin myös tehtiin kolmena päivänä. Hyvää vastapainoa kulttuuriturismille temppeleissä.

Kulttuuriturismia temppelissä

Lauantaina ja maanantaina käytiin siis vielä kiertämässä kaikki "must see" temppelit. Maanantaina aloitettiin vasta iltapäivällä jotta päästiin ihailemaan auringonlaskua Angkor Watissa, miljoonan muun turistin kanssa. Maanantaina käytiin myös ihailemassa maisemia helium ilmapallosta joka nousi 120 m. korkeuteen, komeat oli maisemat. 

 

Kaikenkaikkiaan tästä lyhyestä ja suppeasta vierailusta Kambodzaan jäi ihan hyvä maku. Liikenne maassa on todella sekavaa mutta se nyt on Aasian maissa aika normaalia. Erityisesti jaksaa naurattaa se että oikeanpuoleinen liikenne tuntuu olevan enemmänkin suositus kuin sääntö, mopot ajelevat milloin missäkin. Budjetin suhteen mentiin hieman yli, tarkoituksena oli pysyä 80$/päivä linjassa mutta lopulta taidettiin käyttää yhteensä muutama kymppi enemmän. Ei siis taloudellista katastrofia. Ei myöskään olla yritettykään olla mitään super-budjetti matkaajia, ollaan käyty syömässä varsin hyvin ja ihan surutta :D (naudan sisäfilee alle 10$).

Eilen lähdimme Siem Reapista ja siirryimme takaisin Thaimaan puolelle Koh Changin saarelle. Tutkimme eri matkustusvaihtoehtoja etukäteen ja mietimme että mikä olisi paras kompromissi budjetin ja mukavuuden välillä. Kalliina vaihtoehtona olisi ollut ottaa kylmäverisesti taksi rajalle ja rajalta taksi Koh Changille, hinta 25$ + n. 2000 THB eli joku 60-70€. Paikallisliikennettä Siem Reapista rajalle ei taida oikein olla (ei ainakaan mitään järkevää keksitty) mutta monet matkatoimistot myyvät bussilippuja tälle välille. Samaiset matkatoimistot myyvät myös suoria kuljetuksia Siem Reapista Koh Changille hintaan 13$/hlö eli varsin edullisesti. Thaimaan puolella olisi ollut mahdollista ottaa paikallisbusseja mutta niiden hintaa ei tutkittu, voidaan olettaa että se olisi erittäin alhainen mutta matkustusaikaa tulisi melko paljon. Päädyimme ottamaan tuon "ovelta ovelle" Siem Reap - Koh Chang kuljetuksen. 

Virhe.

Lipun mukaan hakuaika hotellilta oli 07.30. 07.50 ajoi bussi hotellin ohi ja meidät käskettiin seuraamaan sitä. Bussi ajeli seuraavaan risteykseen johon kerättiin porukkaa ympäri kaupunkia. Paljoa ei jouduttu kävelemään mutta ei se nyt ihan sama ollut kun hotellilta haku. Bussi täyttyi noin puolilleen porukkaa ja lähti ajoon. Ajateltiin jo että menipä nopeasti ja mukavasti. Noh, bussi kierteli kaupunkia ja päätyi johonkin parkkiin toisen bussin perään ja siellä saatiin myös loput paikat täyteen. Kuljettaja sääti ulkopuolella jotain äijäporukassa mutta ei oikein selvinnyt että mitä tapahtuu. Lopulta joku kävi vilkuilemassa lippuja ja kertoi että rengas on puhki ja sen vaihtoon menee "ehkä tunti tai jotain", jos siis keksisivät että mitä tehdä. Lipun tarkastaja sanoi kuitenkin että "ei huolta, kerkeätte rajalle hyvin". Bussi lähti sitten pienen ajan päästä matkaan (tyhjällä renkaalla) ja ajoi korjaamolle. Kun sanon korjaamo, tarkoitan kaupungin laidalla olevaa peltislummia jossa oli auton osia ympäriinsä. Eipä siinä mitään, rengas vaihdettiin ja lähdettiin ajamaan kohti rajaa. Kello oli noin yhdeksän.

Kuolemaa halveksuen kuljettaja kaasutteli läpi Kambodzan maaseudun ohitellen autoja vailla huolta. Matkalla pidettiin toki pissatauko jossa saatiin muut bussit kiinni (olivat ilmeisesti pitäneet pitkää pissataukoa). Rajan lähestyessä bussi pysäytti "johonkin" ja kuljettaja kailotti edestä jotain epämääräistä bussin vaihdosta ja hävisi jonnekkin. Turistit useammasta bussista palloilimme ympäriinsä ja ihmettelimme että mitäs helvettiä tässä nyt tapahtuu. Puolisen tuntia siinä ihmeteltiin jona aikana selvisi että tämän pysähdyksen tarkoitus on vaihtaa matkalippu pieneen paitaan kiinnitettävään tarraan joka ilmaisee rajan toisella puolella sen mihin bussiin kuulut. Lopulta tarrat saatiin ja ajettiin loppumatka rajalle. Kello oli kaksitoista, olimme siis kuluttaneet neljä ja puoli tuntia matkaan joka tullessa kesti taksilla kaksi tuntia.

Koska kaikki Siem Reapista tulevat bussit saapuivat rajalle samaan aikaan oli ruuhka valmis. Ensimmäinen etappi oli päästä pois Kambodzasta. Parisataa ihmistä "jonotti" kolmelle luukulle jossa vaihtelevasti virkailijat tarkistivat sormenjälkiä ja ties mitä. Valitsimme toki hitaimman jonon ja pääsimme läpi viimeisten bussilaisten joukossa. Aikaa kului puolisen tuntia. Seuraavaksi marssimme todella pahalta haisevan raja-alueen yli Thaimaan toimipisteeseen. Jono oli infernaalinen ja liikkui etanaa hitaammin. Onneksi oltiin paikalla juuri keskipäivän aikaan jotta ei päässyt tulemaan vilu. Jonotusaika Thaimaan sisääntulotiskille kaksi ja puoli tuntia. Kokonaisaika tiskillä, 30 sekuntia. Kello oli kolme. Minkäänlaista lounasta ei oltu pystytty/keretty syömään mutta onneksi olimme tähän valmistautuneet banaanein ja keksein. Vettä oli myös mennyt rutkasti.

Rajan yli päästyämme lähdimme etsimään kuljetusta. Sata metriä rajan takana oli minibusseja jossa kaikki vaan käskivät eteenpäin ja nopeasti. Hyppäsimme lopulta autoon joka ajoi viiden minuutin matkan "bussiterminaaliin". Täällä olivatkin lähes kaikki muut bussimatkalaiset odottelemassa, olivat kerenneet myös tässä välissä syömään. Viiden minuutin vesssatauon jälkeen ahtauduimme minibussiin. Thaimaalaiset insinöörit ovat keksineet tosi kätevän tavan saada lisää penkkitilaa siten että tavaratilaan ei mahdu mitään ja takapenkki on ikäänkuin sen tilalla. 13 hengen rinkat kuitenkin tartti laittaa jonnekkin joten pari penkkiä ahdettiin täyteen niitä. Todella nerokasta siis. Maria ja minä istuimme edessä kuljettajan kanssa joka oli ihan ok minulle, mutta Maria raukkaparka joutui istumaan keskellä. Penkki keskellä oli varsin kova eivätkä jalat voineet olla suorassa. Voinette lukea Marian omat ajatukset matkasta kunhan hän ne kerkeää kirjoittelemaan. Pääsimme siis lopulta matkaan. Kello oli puoli neljä.

Matka sujui sinänsä ihan mukavasti, kuljettaja ajeli taas varsin agressiivisesti mutta siihen oli jo totuttu. Matkalla pysähdyttiin kerran huoltoasemalla mutta muuten ajettiin suoraan lautalle. Lautalla oltiin 19.15 ja päivän viimeinen lautta Koh Changille lähti 19.30. Lauttamatkaan meni vielä tunnin verran joten Koh Changilla oltiin puoli yhdeksän maissa. Matkatoimiston mukaan perillä olisi pitänyt olla seitsemän aikaan joten  sinänsä emme olleet hirveästi myöhässä. 

Koh Changilla satamassa oli kaksi taksia. Taksit täällä ovat avolava-autoja joiden lavalle on viritetty matkustaja ja matkatavara-osasto. Lavalla meitä oli ehkä kymmenen henkeä ja kaikkia nauratti vähän se että mitä oikein tapahtuu. Kuljettaja kiersi rahastamassa ja kyseli minne olemme matkalla. Matkan hinta oli meiltä 60 THB/hlö. Auto ajeli viidakon läpi synkässä pimeydessä ja poimi mukaan vielä yhden matkalaisen joka ei mahtunut enää istumaan, jäi kuitenkin takapuskurille seisomaan eikä tippunut kuljettajan parhaista yrityksistä huolimatta. Taksi pysähteli ja jätti porukkaa sinne tänne, näytti kuitenkin tietävän missä hotellit ovat ja lopulta myös me pääsimme omalle hotellillemme. Kello oli vähää vaille kymmenen. Hotellin respa meitä jo odottelikin koska respa sulkeutui kymmeneltä. Täydellinen ajoitus siis :D. Saimme huoneen joka on todella mukava ja hotelli vaikuttaa oikein laadukkaalta (The Stage). Kävimme vielä syömässä pikaisesti illalla ja voin sanoa että kylmä olut ei ole maistunut niin hyvältä aikoihin.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Kuljetuspaketin ongelmana oli siis se että ensinnäkään kukaan ei tuntunut tietävän mitä tehdä ja mitä tapahtuu eikä matkustajille siis tullut juurikaan infoa (aijai kun ei ollut opasta kuuluttamassa) ja toisena ongelmana oli että koska kaikki bussit tuntuvat tulevan rajalle saman aikaan ei ruuhkaa voi mitenkään välttää. Jos siis ylitätte Thaimaan ja Kambodzan välistä rajaa älkää missään nimessä saapuko puolen päivän aikaan. Tulipahan tehtyä ja kokeiltua ja tiedetään välttää tulevaisuudessa. Kehoittaisin myös muita välttämään :).

Nyt edessä on melkein kaksi viikkoa Koh Changilla. Tämä hotelli on varattu kolmeksi yöksi ja sitten katsotaan että jäädäänkö tänne vai kokeillaanko jotain toista aluetta. Varsinaisia suunnitelmia ei sen kummemmin ole, Maria haluaa käydä snorklaamassa ja ratsastamassa elefantilla joten niitä käymme ehkä kokeilemassa.

Loppuun vielä kuva kun tuli niin paljon tekstiä ilman kuvia :)


1 comment:

  1. Anonymous18.2.13

    Voin vaan kuvitella tunnelmat siellä Thaimaan rajalla... :) -Suvi

    ReplyDelete